Oli muuten aika kova tekijä tuo Semih: http://mubi.com/films/honey--2 Pitää kattoo nuo muutkin pätkät. Uskoisin, et uppoo.
no hitto, pittää tsekata ulos. Jos vierailisi kelliksen lainahyllyllä. Nähdäänpä perjantaina IHMEttelyn merkeissä!
Katoin eilen Yusuf trilogian viimosen osan. On muuten hieno kokonaisuus. Ootko löytäny jotain räjähtävää Aasia-sektorilta? Ulrich Seidlin "Animal Love" oli pirun kova kans. Itävaltalaiset on ihan kahjoja.
Ei ole oikein löytynyt mitään hirveän päräyttävää viime aikoina. Omirbaevin July on hieno lyhyt-fiktio, tsekkaappa se tuubista. Seidliä ja Kaplanoglua voisi ottaa tarkasteluun jossakin vaiheessa.
Jep, kova oli. Pitää kattoa tuo "Kairat" (1992) kans. http://www.youtube.com/watch?v=6S9_rrZwwC8&feature=results_video&playnext=1&list=PL272642183E6CB02A
"the taste of tea", "way down east", "the virgin spring", "the mirror", "mouchette", those 5! man those five! love them as well! Been wanting to see "le quai des brumes" for so so so so so long...
yeah, they are really great ones! Virgin Spring started as a little unpromising but I soon found myself mesmerized! Pure gold that film. I wish I could see "Way down east" from a big screen. I had to resort to a ancient VHS from a local library's storage. Still, it was really astounding. Great use of locations and Lillian Gish just melts your heart, doesn't she? I saw "Le quai des brumes" in our National Film Archive just a while ago. A little incoherent but some truly remarkable scenes and atmospheres there. Great performances overall. I'm starting to get Jean Gabin.
Aiheeltaan tärkeä, muodoltaan akateemisen kuiva, katsomiskokemuksena raskas jopa ahdistava. Selkeästi elokuva, joka on täytynyt tehdä ja joka ihmisten tulisi nähdä. Aiheen rinnalla tekninen suoritus ei merkkaa mitään, ei tätä olisi voinut kauniisti kertoa. Ei tämän elokuvan tule tuottaa minkäänlaista mielihyvää eikä sitä voi oikein helposti verrata toisiin elokuviin, koska arvostelu elokuvallisin mittarein kuulostaisi typerältä näin tärkeän aiheen rinnalla. Siksi tätä ei voi arvioida järkevästi jollain numerolla, mutta laitoin kolmosen, koska se on ihan hyvä numero. Esteetikko, definetely maybe.
Hehe, hyvät perustelut. Hyväksytään. Ehkä toi akateemisen kuiva uppoo mulle. Sivanin proggis on mulle vaan niin läheinen, et pidän valtavasti sen matskusta. Mä veikkaan, et oisit saattanu ehkä arvostaa "Route 181" pätkää. Mun mielestä Sivanin dokumentoima ja provosoiva israelilaisuus alko olemaan niin absurdia ja puhdasta mustaa huumoria, et mun oli pakko vaan nauraa useissa kohdin.
Onneks tällä kertaa muutama muukin nauro yleisössä, ettei käyny ku "Salon" näytöksessä, jossa mä taisin olla ainoa joka nauro pätkän brutaalisuudelle.
Absurdiksi tekee rakenne, jossa lopputulema on selvä jo ensi metreiltä ja jota kohtaus kohtaukselta pönkitetään. Tämä teki siitä varmaan niin raskaan. Herzogin tapaan haettu asiat, mietin vain onko siellä oikeasti noin hullua? Vastapainona ei oikeastaan ollut muuta kuin sen pienen pojan ihmeen tarkat huomiot yhteiskunnasta. En mä ainakaan tuon ikäisenä ois noin viisaita osannu puhua. Kärjistys oli paikoin aika läpinäkyvää ja kaipasin enemmän yhteiskunnallista peiliä näytetylle, mutta toisaalta miksi päästää katsojaa helpolla? Niin, ristiriitainen fiilishän tuosta jäi. Tuolla ei kyllä kukaan tainnut naureskella.